Olen pienestä pitäen uskonut Jumalaan, rukoillut kuuliaisesti minulle opetetun Isä meidän - rukouksen ja sen jälkeen hieman vapaamman rukouksen, jossa toiveet, pyynnöt ovat olleet aina tietyssä järjestyksessä.
Olen aina rukoillut sydämestäni, puhtaalla lapsen uskolla, mikä ei oikeastaan silloinkaan kadonnut, kun elämää koetteli minua rajulla kädellä, useampaankin otteeseen.
1980 - luvulla olin vakavassa liikenneonnettomuudessa, jossa kirjaimellisesti menehdyin, nousin taivaaseen, joista minut palautettiin onnettomuudessa saamine vikoineni, ongelmineni takaisin elämään ja pitkään toipumiseen.
Voin kuitenkin sydämestäni sanoa; vaikka kaiken silloin menetinkin; ystävät, jossain määrin terveyden, koulumenestyksen, liikunta hankaloitui, tuntui että kaikki meni, Jumala on armossaan ollut ihmeellinen. Nykyään harrastan liikuntaa normaalisti, minulla on paljon hyviä tuttuja, ystäviäkin, saan auttaa muita, kaikki on oikeastaan aika hyvin. 😊
Tuon onnettomuuden jälkeen huomasin itsessäni lahjan, taidon nähdä " pilvien taakse ".
Ensinäkyni oli kun isoisoisäni oli juuri menehtynyt. Seisoin keittiön ikkunan ääressä, katselin kauniille, hieman hämärtyvälle taivaalle. Silloin näin sieluni silmin, kuinka Isovaari nousi taivaaseen, jossa häntä odotti hänen aiemmin menehtynyt vaimonsa, isoisoäitini, syli avoinna.
Isoisoäitini olin itse kohdannut tuon onnettomuuden jälkeen. Hän lähetti minut takaisin maanpäälle todeten, ettei aikani ollut vielä.  😊❤
Tuon jälkeen huomasin voivani ottaa viestejä vastaan. Silloin en kuitenkaan vielä tiennyt enkeleistä. Heihin sain tutustua arviolta vasta 2010- luvulla, kun koin hyvin vakavan masennuksen.
Silloin en välittänyt juuri mistään, mikä liittyi itseeni. En jaksanut. Halusin vain miellyttää muuta. Elää heidän kauttaan.
Eräänä perjantaina masennuksen keskellä laitoin Facebookin Rakkauden Enkelit - palstalle pyynnön enkeleistä, rukouksista, lähetyksistä itselleni. Odotin, josko muutama tykkäisi, lähettäisi minulle enkeleitä. Tyrmistykseni oli suunnaton, kun tykkääjiä olikin hetkessä yli 200! Miten joku saattoi haluta auttaa minua, joka aina pidin itseäni huonoimpana!!??
  Muistan vielä hyvin, kuinka sinä iltapäivänä ajaessani erästä valtatietä äkisti tunsin, näin sieluni silmillä, kuinka sadat enkelit ympäröivät minut. Olin syvästi hämmentynyt, mutta samalla rauhallinen ja onnellinen. Muistin julkaisuuni reagoineet ihmiset, ja lähetin heille mielessäni, sydämessäni kiitokset. ❤
Silloin aloin kiinnostua enkeleistä. Aloin tutkia niitä netistä eri sivustoilta, sivuilta. Itsetuntonioli tuolloin monestakin eri syystä syvällä pakkasen puolella. Ulkoisesti pidin yllä täydellistä näytelmää. Pitkät, kauniit hiukset, huoliteltu ehostus, sävy sävyyn soinnutettu asu. Olin rahaton, velkainen, maahan poljettu, pelokas, mutta ylpeä.
Ymmärrät varmasti, etten olettanut olevani olenkaan sen arvoinen, että enkelit minua auttaisivat. Kaukana siitä.
Olin kuitenkin väärässä. Enkelit rakastavat meistä jokaista, täysin ehdoitta. Hiljalleen etsinkin heistä tietoa tiedon perään. Aina välillä jouduin rauhoittelemaan itseäni intoutuessani liikaa. Ei ihminen voi omaksua tietoa niin nopeasti kuin mieli joskus ehkä haluaisi. 😊
Samalla alkoivat koettelemukset, henkisesti hieman rankatkin. Koin samalla sekä kadottavani, että löytäväni uskon Jumalaan, useampaankin kertaan. Silloin myös itse Paholainen koetteli minua, aika rajulla kädellä, voisi sanoa.
Oli vastoinkäymisiä, rajuja pelkotiloja, paniikkia, muutaman kerran tuo pahan henki jopa tuli näkyvilleni. Usko, joka minulla silloin oli, yhdessä taivaan voimien kanssa kuitenkin auttoi minua voittamaan pahan. Hyvä vei voiton. ❤
Yhteydenpitoni enkeleihin taisi olla hieman hajanaista. Vuorotellen keskityin Raamattuopiston ja seurakunnan asioihin, välillä pahan voittamiseen,  Välillä enkeleihin, kaikkiin hieman vaihdellen.
Heikon rahatilanteeni takia otin vastaan vain tietoa, jotka ilmaiseksi sain. Se ei kuitenkaan ollut este, ei edes hidaste. Enkelit löysivät keinot. He olivat saaneet minun mielenkiintoni, minä olin löytänyt heidät. 😇
Oli toki, ja on välillä vähän ehkä vieläkin tilanteita, jolloin tunsin enkeleiden ja Jumalan hylänneen  minut, tunsin täysin menettäneeni yhteyden. Sitä tapahtui toisinaan useinkin. Näin ei kuitenkaan ollut. Tietoinen mieleni ( egoni ) oli vain noussut taistelemaan.
Tätä taistelua kesti aikansa. V. 2016 eräällä kurssilla opin viimein enemmän vapaasta tahdosta. Opin, ettei egoa tarvinnut pakosta kestää. Ymmärsin, että sille voi lempeästi antaa käskyn, pyynnön, kehotuksen siirtyä syrjään. Sillä etu ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä niin. Vapaan tahdon lait määräävät sitäkin.
Tänä päivänä en oikeastaan niin paljoa egoa enää pohdi, luotan Jumalan enkeleineen olevan joka hetki kanssani. Toisinaan en koe saavani minkäänlaista merkkiä heistä, toisinaan koen ihmeellisiä " sattumia ", joskus saatan nähdä esim. valoa, liikkeitä silmäkulmassani. Milloin mitäkin. Usein myös koen, etten saa vastausta, joskus viestejä taas tulee ihan missä ja milloin vain. 😊
Vaikka aina en vastausta kokisi saavani, se aina kuitenkin tulee. Usein vain ei muodossa kun sitä odotan. Enkelit ovat joka hetki läsnä.