Silloin kun aloitin enkeleiden kanssa kommunikoinnin, olin saman aikaisesti hyvin arka, sisäisesti pelokas, itseluottamukseni oli miinuksella, mutta samaan aikaan toinen puoli minussa vaati näyttämään koko ajan siltä, kuin osaisin ja tietäisin kaiken. ( Näistä voi lukea eri nettikirjoista, joita julkaisen kevään 2018 aikana ) Esitin hyvin voimakasta.
Enkelit ovat tuoneet minulle vuosien aikana kärsivällisyyttä, nöyryyttä, kykyä selviytyä eri tilanteista, rauhoittua suht nopeasti tunneailahtelujen jälkeen ( huomattava ero aikaisempaan! ), pysyä useimmiten rauhallisena, tuntea toisinaan syvää levollisuutta.
Tilanteet toki vaihtelevat ja tämäkin mitä olen jo saanut, on useamman vuoden koettelemusten ja harjoittelun tulos.
Olen myös saanut varmuutta, itseluottamusta omassa taidossani ottaa vastaan ja kanavoida viestejä, hoitoja, niin kuultuina, koettuina kuin nähtyinäkin. Tuo itseluottamus on ehkä se, missä itse koen vahvimman muutoksen. Se on tuonut minulle tullessaan taitoa kohdata tällä alalla ihmisiä rauhallisen varmana asiastani. Tämä taito on kehittynyt hyvin hitaasti, omaa henkistä polkuani noudattaen.
Olen huomannut myös vastaanottaneeni taidon tuntea uudenlaista. Herkempää sympatiaa, empatiaa, kokea toisen tunteet omassa kehossaan keräämättä niitä kuitenkaan omaan kehooni. Huomaan usein tuntevani asiat toisen puolesta syvemmällä tasolla sisälläni, syvemmällä tunnetasolla ilman että se häiritsee tai rasittaa minua erityisemmin. Se on kuitenkin vain lyhyt hetki.
Tuo voimakas herkkyys on osa tätä. Toisen puolesta koettu tunnetila ei kuitenkaan enää jää päälle toisin kuin menneisyydessä, se on vain hetken ja sen pystyy melko helposti poistamaankin jos niin haluaa.
Enkelit ovat tällä kaikella antaneet minulle taitoa kokea, ymmärtää syvällisesti toisen tuska, tuntea se sielussani. Tästä on hyötyä enkelitulkitsijan alalla. Selvennyksenä: kyseessä ei ole sama kuin maallisesti koettava tuska.
Taivaallisen tunteen tullessa sydän itkee äänettömästi, vartalo saattaa värähdellä, palella, osin tiedostamattani olen silloin huomannut rukoilevani toisen puolesta, antavan hoitojen virrata kauttani.
Vastaavasti sydän itkee onnesta, ilosta, keho värähtelee, sydän laulaa, kun toinen henkilö kokee jotain hyvää.
Pystyn myös selkeämmin ottamaan nykyään vastaan oman kehoni viestejä, kuulemaan, kun maallinen tai astraalinen kehoni lähettää minulle merkin väsymyksestä. Kunnioitan omaa itseäni, henkistä ja fyysistä jaksamistani eri tavalla kuin ennen.
Olen myös huomannut useiden pelkojen poistuneen kuin huomaamatta.
Joskus huomaan myös herätyskellon tarpeettomuuden, taivas on ottanut tavakseen pitää huolen siitä että herään ajoissa, usein jo hieman aiemmin kuin olen suunnitellut. =)
Olen kokenut saaneeni uudenlaisen, puhtaamman yhteyden ja luottamuksen Jumalaan.
Tuo herkkyys, joskus se tuntuu myös hieman ikävältä, hetkellisesti. Onkin joskus ikävää katsoa vierestä toisen tuskaa kokien sen samalla itse syvällä sisällään. Joskus näissä tilanteissa menneisyys saattaa hetkeksi ottaa valtaansa ja satuttaa syvältä. Silloin toisen vastoinkäymiset tuntee syvällä kehossaan. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu asiaan, juuri tässä vaiheessa....
Samalla ymmärtää hyvin, miten onnekas oikeastaan itse onkaan, kun ei koe enää tarvetta jäädä kiinni tuohon tuskan tunteen loukkuun.
Kaikki nämä muutokset ovat vaatineet vuosia, satoja, tuhansia kyyneleitä ja murtumisia ylösnousuineen, mutta taivas on kuitenkin aina ollut läsnä tukemassa herkkää.
Olen hyvin kiitollinen muutoksista joita olen saanut läpikäydä. Kovuus on poistunut, näytelmä on päättynyt. Elämä kantaa. Rakkaudella.